Valitus Gunillankallion asemakaavasta 1.6.2011
Korkein hallinto-oikeus
Unioninkatu 16
00130 Helsinki
Viite: Laajasalon kortteleiden 49047, 49074 ja 49090 osien ja puistoalueen asemakaavan hyväksyminen sekä tonttien 49074/2, 49075/3 ja 49079/1 ym. alueiden (Kruunuvuorenranta, Gunillankallio) asemakaavan muuttaminen (nro 11888)
Helsingin kaupunginvaltuuston päätös 05.05.2010 pykälä 118
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 11/0431/5
VALITUS
Vaadimme Helsingin hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätöksen ja siten ko. asemakaavan kumoamista seuraavin perustein:
Kaavoitusprosessi
Maakuntakaava ei ole ohjannut alempiasteista kaavaa ja kansalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa maankäytön rajauksiin Yleiskaava 2002-prosessissa kaavamerkinnän vuoksi, vaan sen luvattiin tapahtuvan yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa, osayleiskaavassa ja asemakaavoissa.
Maakuntakaavan tulee ohjata asemakaavoituksen maankäytön rajauksia, koska yleiskaavassa se ei ole ollut mahdollista yleiskaavassa olleen merkinnän vuoksi. Yleiskaavaprosessissa 2002 ilmoitettiin rajauksia tarkasteltavan osayleiskaavassa ( jota ei laadittukaan lupauksista huolimatta ) sekä asemakaavoituksessa. Ko. asemakaava-alueelle aloitettiin osayleiskaavan teko yleiskaava 2002-prosessissa luvatun mukaisesti, mutta se keskeytettiin ja siirryttiin suoraan asemakaavoitukseen. Näin ollen asemakaavoituksessa tulee huomioida maakuntakaavan rajaukset, jotta laki toteutuisi. Alueelle laadittu maankäyttösuunnitelma ei ole ollut mikään lain tarkoittama suunnitelmamuoto, eikä siihen kansalainen ole voinut ottaa kantaa.
Kaava-alueen maankäytön rajaukset
Kaavoituksessa tulee noudattaa sitä ohjaavia, ylempitasoisia kaavoja. Voimassa olevan yleiskaava 2002:n alueelle kohdentuvissa määräyksissä todetaan, etteivät yleiskaavan maankäytön rajat ole sitovia. Näin ollen alueella on voimassa maakuntakaavan rajaukset ja tavoitteet, joita asemakaavoituksessa tulee noudattaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan rakentamista esitetään maakuntakaavan mukaisille tärkeille viheralueille.
Maakuntakaavan ja myös Yleiskaavan mukainen seudullisesti tärkeä yhtenäinen Stansvik-Tullisaari-vihervyöhyke kaventuu asemakaavaehdotuksessa alle puoleen maakuntakaavan mukaisesta ( liite 2, ho-valitus ). Vihervyöhykkeen kaventumista ei voida pitää vähäisenä muutoksena tai tarkennuksena, vaan sen olemassaoloa uhkaavana, oleellisena muutoksena maakuntakaavaan. Vihervyöhykkeen kaventuminen alle puoleen vaatisi maakuntakaavan muuttamisen ennen asemakaavoitusta.
Ko. vihervyöhyke muuttuu niin kapeaksi, ettei sillä toteudu maakuntakaavan vihervyöhykkeeseen kohdistuvat kaavamääräykset. Lisäksi merkittävä osa asemakaavaehdotuksen mukaisesta vihervyöhykkeestä on merialuetta, maapinta-alassa kaventuminen tarkoittaa kaventumista alle kolmasosaan.
Asemakaavaehdotuksessa rakentaminen on suurimmaksi osaksi myös Yleiskaava 2002:n rajausten mukaisella viheralueella ( liite 2 ).
Näin ollen asemakaavaehdotus on täysin maakuntakaavan sekä yleiskaavan vastainen. Poikkeamat ovat olennaisia.
Asemakaava-alueen erottaminen osayleiskaava-alueesta kesken prosessin tuottaa em. kaltaisia kokonaisuuden kannalta hallitsemattomia tilanteita, jotka eivät ole lain mukaisia.
Vihervyöhykkeen kaventuminen tuottaisi kohtuutonta haittaa virkistykselle, kasvustolle ja eläimistölle, näitä ei ole asemakaavassa mitenkään huomioitu.
Laajasalossa 1.6.2011
Anna-Riitta Summanen Mika Penttinen
puheenjohtaja varapuheenjohtaja
Liitteet: Helsingin hallinto-oikeuden päätös