Vastaselitys ELY-keskuksen valitukseen KHO:lle 20.1.2012
Korkein hallinto-oikeus
Unioninkatu 16, Helsinki
Viite: Selityspyyntö 21.12.2011 KHO Dnro 3352/1/11
Lisäaika selitykselle 3.2.2012 asti (Soili Toivanen 12.1.2012)
SELITYS
Vaatimus
Laajasalo-Degerö Seura ry (jäljempänä LDS) vaatii, että korkein hallinto-oikeus pitää voimassa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
Perusteluinaan LDS viittaa asiassa aiemmin lausumaansa sekä korostaa seuraavaa:
Esitetty katujärjestely Laajasaloon on hyvin massiivinen. Sen leveys ei ole missään suhteessa laajasalolaiseen ympäristöön. ELY-keskuksen perusteluissa viitataan Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osaston perusteluihin, että ”Jotta asemakaavan mukainen Koirasaarentien uusi katulinjaus ja tasauksen nosto olisi mahdollista toteuttaa, on katurakenteita tukeva muuri tai vaihtoehtoisesti pengerluiska rakennettava suojelualueelle (korostukset LDS:n)”. Jo tuo toteamus osoittaa, että tiesuunnitelmassa ei ole mitenkään huomioitu olemassa olevaa lainvoimaista Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualuetta. LDS katsoo, että virheellinen suunnitelma tulee korjata sellaiseksi, ettei sen toteutus tuhoa luontoa ja edellytä pienintäkään luonnonsuojelualueen loukkaamista ja lakkauttamista, kun sellaiseen suunnitteluun on olemassa ilmiselvät mahdollisuudet.
LDS painottaa HHO:n ratkaisuperustetta ”Luonnonsuojelualue, joka on kooltaan noin 5 hehtaaria, on perustettu 21.11.1997 Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä LUO 576. Suojelualueen rauhoitusmääräykset kieltävät muun muassa maa- ja kallioperän vahingoittamisen, metsänhakkuun, kasvillisuuden vahingoittamisen, teiden rakentamisen sekä kaikenlaisen muun toiminnan, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. Perustamispäätöksen mukaan rauhoitusmääräyksistä voidaan poiketa vain, mikäli se on perusteltua luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta (korostukset LDS:n)”. LDS toteaa, että tällaisesta poikkeamisesta ei ole nyt kyse.
LDS toteaa, että Kruunuvuorenrannan tuleva nykyinen aluerakentaminen poistuneen öljysataman tilalle oli tiedossa jo 1997, kun luonnonsuojelualue perustettiin ja toistaa, että nyt
2 (2)
kysymyksessä oleva tielinjaus korkeusasemineen vaatii uutta kunnollista suunnittelua vähättelemättä ympäristön reunaehtoja.
Helsingin kaupungin hakemuksessa ELY-keskukselle todetaan ilman vaihtoehtoja ”Kadun pinnan nostamisesta johtuen joudutaan rakentamaan … luonnonsuojelualueen puolelle” (korostukset LDS:n). Tällainen vaihtoehdottomuus ei voi olla hyväksyttävä peruste luonnonsuojelualueen osittaisellekaan lakkauttamiselle eikä rauhoitusmääräyksistä poikkeamiselle. HHO:kin toteaa päätöksessään, että ”… ei ole arvioitu sitä, estääkö rauhoitus nyt kyseessä olevan hankkeen, Koirasaarentien rakentamisen, toteuttamisen, eikä sitä, millä edellytyksin hanke olisi mahdollisesti toteutettavissa suojelualuetta osittain lakkauttamatta.
LDS toteaa, että Koirasaarentien suunnittelun hankeselvitysvaiheessa on tutkittu Koirasaarentielle eri vaihtoehtoja aina tunneliratkaisua myöden, mutta päädytty ilmeisen välinpitämättömästi tai huomaamatta huonoon luonnonsuojelualueen reunaan suunniteltuun ylileveään tielinjaukseen, mikä on nyt viimeistään korjattava uudelleensuunnittelulla.
Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukaan ei elinympäristöä saa heikentää tarpeettomasti eikä luonnonympäristön erityisiä arvoja saa hävittää. Myös valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallioalue tuhoutuu tien tarpeettoman leveyden ja linjauksen vuoksi. Tien pohjoispuolella syntyy suunnitelmien mukaan noin 10 m korkeita leikkauksia arvokkaisiin avokalliorinteisiin. Leikkaukset voidaan välttää tien paremmalla linjauksella ja tekemällä tie vain tarpeellisen levyiseksi. Tie on mm. istutuskaistojen vuoksi noin 10 m tarpeettoman leveä.
Koirasaarentien linjaus Tahvonlahden pohjukassa on väärä. Tielinjauksen vieminen Tahvonlahden pohjukan yli aiheuttaa maisema- ja meluongelmia, jotka pilaavat Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueen lisäksi myös Tahvonlahden hiljaisen virkistysalueen, minkä osalta LDS on jättänyt oman valituksen HHO:lle. LDS:n käsityksen mukaan tehtävät vaadittavat lisäselvitykset tulevat joka tapauksessa edellyttämään tielinjan uudelleen suunnittelun.
Lain edellyttämät liikenteen meluhaitat on jätetty selvittämättä ja tutkimatta. Ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta tehtyjen päätösten mukaiset suojelutoimet edellyttävät tielinjauksen tarkistamista ja melusuojauksen selvittämistä, minkä lisäsuunnittelun avulla pystytään välttämään kyseessä olevalle Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueelle rakentaminen.
Laajasalossa 20.1.2012
Anna-Riitta Summanen, puheenjohtaja
Markku Tilli, varapuheenjohtaja